Nuori nainen nojaa aitaan katsoen horisonttiin.

Mahtava kisareissu!

18-vuotiaan Anni Sairasen ensimmäiset urheilukilpailut olivat heti MM-kilpailut. Tukilinja siivitti jännittävää reissua varustehankinnoilla.

TEKSTI Lauri Jaakkola, Suomen Paralympiakomitea

KUVA Markku Pajunen

Artikkeli julkaistu Tukilinja-lehdessä 5/2023

Lyhytkasvuisten henkilöiden urheilulla ei Suomessa ole kovin paljon perinteitä. Iisalmelainen uimari Sanna Huttunen voitti Barcelonan paralympialaisissa vuonna 1992 kultaa ja pronssia, mutta edelleenkään lyhytkasvuisten urheilua ei meillä mielletä osaksi paralympiaurheilun kirjoa.

Lyhytkasvuiset urheilijat voivat edelleen kilpailla osassa paralympialajeista, mutta heille on järjestetty jo vuosikausia myös omat, isot kansainväliset kilpailut, World Dwarf Gamesit.

Joukolla kisakentille

Vuonna 2013 Yhdysvalloissa järjestetyissä kisoissa oli mukana yksi suomalainen, uimari William Söderling, mutta vuonna 2017 Kanadassa suomalaisurheilijoita oli jo neljä.

Kun kansainvälinen urheilu koronaviruspandemian jälkeen pääsi taas täyteen vauhtiin, oli aika World Dwarf Gamesienkin palata. Kuuden vuoden tauon jälkeen 8. maailmankisat pidettiin suomalaisittain sopivan matkan päässä Saksan Kölnissä kesällä 2023. Tällä kertaa Lyhytkasvuiset ry ottikin asiakseen koota Suomesta kisoihin kunnon joukkueen.

Somemainos herätti

”Kun näin Lyhytkasvuiset ry:n sosiaalisessa mediassa mainoksen, että kisajoukkueeseen voi hakea, asiaa ei tarvinnut lopulta edes paljon harkita. Saman tien tuli fiilis, että sinne voisi lähteä”, sanoo 18-vuotias salolainen Anni Sairanen.

Hänestä tuli yksi Suomen kisajoukkueen 20 jäsenestä. Varustehankinnoissa auttoi Tukilinjalta keväällä saatu Startti-stipendi.

Maailmanmestaruuskilpailut saattavat kuulostaa liian kunnianhimoiselta, jopa pelottavalta monen aloittelevan urheilijan korviin. Lyhytkasvuiset ry:ssä kisaprojekti sanoitettiin kuitenkin niin, että vähäisemmälläkin urheilukokemuksella uskalsi lähteä mukaan. Siinä, missä paralympialaiset ovat karsintakilpailuineen totista huippu-urheilua, on World Dwarf Games enemmän matalan kynnyksen urheilufestivaali.

Kohtaamiset tärkeitä

Anni Sairanen muutti pari vuotta sitten Sastamalasta Saloon opiskelemaan visualistiksi. Tapahtuman sosiaalinen puoli oli nuorelle liikunnan harrastajalle tärkeä tekijä.

”Kauhean usein ei tule mahdollisuutta päästä tapaamaan eri maiden lyhytkasvuisia. Olisin varmasti lähtenyt mukaan joka tapauksessa mutta tiesin, että Suomesta kisoihin on lähdössä myös monta tuttua, mikä helpotti lähtöpäätöstä.”

Sosiaalisen kanssakäymisen osalta reissu olikin hänestä kaikin puolin onnistunut:

”En tiedä, mitä parempaa olisi voinut toivoa. Kaikki olivat niin mukavia toisilleen!”

Polvi esti kisaamisen

Urheilullisen puolen osalta Sairaselle sen sijaan jäi hieman hampaan koloon. Hän oli ilmoittautunut 60 metrin ja 100 metrin juoksumatkoille, mutta ne jäivät häneltä väliin.

”Pari päivää ennen omia juoksukisoja pelasin huvikseni sulkapalloa – treenautin joukkuekavereita heidän sulkapalloturnaustaan varten – kun polveni meni pois paikoiltaan. Sitten mentiin sairaalaan ja sieltä sain kepit käteen. Ei ollut toivoakaan päästä juoksemaan”, Sairanen kertoo.

Tähtäin Australiaan

Se ei häntä lannistanut. Seuraavat World Dwarf Gamesit ovat ohjelmassa neljän vuoden päästä kaukana Australiassa, mutta moni Kölnissä ollut suomalaisurheilija on jo merkannut ne kalenteriinsa. Niin myös Anni Sairanen.

”Sen verran oli hieno kokemus ja urheiluinto nousi aika paljon. Täytyy vain ensin saada polvi kuntoon. Sen jälkeen voi katsoa, olisiko Suomessakin jotain kisoja, joihin voisi osallistua.”


Takaisin artikkelilistaukseen