Silmälasipäinen vaalea nainen hymyilee vasempaan yläviistoon, taustalla piirretty omenapuu punaisine omenoineen.

Luuta liikkeelle

Osa kunnista myöntää toimintarajoitteisille asukkailleen palveluja ja välineitä, joita toiset kunnat eivät myönnä. Siksi julkaisemissamme apurahapäätöksissä välillä lukee: ”Kunnan vammaispalvelu ei ole tukenut hankintaa”. Se tarkoittaa, että meidän mielestämme kunnan olisi pitänyt tukea, kun suurin osa muistakin kunnistakin niin tekee.

Iris Tenhunen

Pääkirjoitus - Tukilinja-lehti 4 / 2021

Tämän syksyn keskeinen uutisteema on sote-ratkaisun vieminen käytäntöön – jos meillä on onnea eikä mitään vakavampaa ilmaannu.
Sosiaali- ja terveyspalvelut siirretään vihdoin kuntia isommille harteille, minkä odotetaan tuovan tasa-arvoa myös vammaisten ja pitkäaikaissairaiden palvelutarjontaan. Eikä vain tarjontaan vaan sisältöön: laatuun.

Tukilinjan toiminnassa tämänhetkinen, epätasa-arvoinen tilanne näkyy siinä, että osa kunnista myöntää toimintarajoitteisille asukkailleen palveluja ja välineitä, joita toiset kunnat eivät myönnä. Siksi julkaisemissamme apurahapäätöksissä välillä lukee: ”Kunnan vammaispalvelu ei ole tukenut hankintaa”. Se tarkoittaa, että meidän mielestämme kunnan olisi pitänyt tukea, kun suurin osa muistakin kunnistakin niin tekee.

Tämä siis loppuu, samoin joidenkin alueiden piittaamattomuus esteettömyyden ja yhdenvertaisuuden velvoitteesta sotepalveluissa. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan suurimmillakin sairaanhoitopiireillä on tässä paljon puutteita. Henkilökunta ei tunne lakia, kohtuullisia mukautuksia ei tehdä ja sääntöjä sovelletaan byrokraattisen yksisilmäisesti toimintarajoitteita huomioimatta.
Luuta liikkeelle vain!

Mutta ensin kesä, sitten sote. Tässä lehdessä tarjoamme taas kunnon kattauksen unelmia. sillä mitäpä elämä olisi ilman niitä? Kerromme käsityöauttajista, jotka iloitsevat lahjoittaessaan keskosperheisiin pikkuruisia vaatteita ja huomioiduksi tulemisen iloa. Seuraamme, mitä tunteita ja ajatuksia koronaeristyksen hellittäminen on vammaisten ihmisten elämään tuonut. Luovien esitysalojen kiperään tilanteeseen tutustumme kahdessakin apurahoihimme liittyvässä jutussa (s. 8 ja 16).

Koulujen alkaessa kannattaa lukea myös kolumnistimme Anni Kyröläisen muistot ja ajatukset siitä, miksi inkluusio, yhdessä kasvaminen, on lapsille tärkeää. Otetaan sekin huomioon, että ei se helppo asia ole meille kaavoihimme kangistuneille aikuisille. Miten se voisi siis onnistua ilman tarpeellista panostamista ja uudenlaista ajattelua? Tässä lehdessä ja apurahatoiminnassamme pyrimme toteuttamaan molempia. Kiitos siitä, että olet mukana, ja onnellista loppukesää!


Takaisin artikkelilistaukseen