Iloinen, tummatukkainen silmälasipäinen nainen seisoo seinään maalatun iloisen, hymyileväkasvoisen muraalimaalauksen vieressä.

Lempeiden muraalien maalari

Remonttimaalarin töistä haaveillut Niina Häkkinen löysi itsestään taiteilijan KAS! Kontula Art Schoolin kautta. Tukilinja kannusti opintoja apurahalla.

TEKSTI Riitta Skytt

KUVA Riitta Skytt

Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 1/2023

Kolme vuotta sitten, vuonna 2019, Niina Häkkinen huomasi KAS! Kontula Art Schoolin ilmoituksen poikansa koulun Wilma-järjestelmässä. Siinä esiteltiin taidekoulun lapsille suunnattua toimintaa. Häkkinen kiinnostui ja ilmoitti oitis nuorimman poikansa mukaan. Hän asuu perheineen Helsingin Mellunmäessä, josta suhahtaa metrolla Kontulaan kahdessa minuutissa.

Taidetta ja omaa aikaa

“Enemmän se kyllä kiinnosti minua itseäni, mutta ajattelin, että lapsi pääsee kokeilemaan”, sanoo Häkkinen.
Aikansa kokeiltuaan poika ei kuitenkaan halunnut jatkaa ja lyhyen epäröinnin jälkeen Häkkinen liittyi itse mukaan KAS!:n aikuisten taideryhmään.
“Ajattelin heti, että tämä on minun juttuni. Olin haaveillut maalaamisesta, mutta en ollut ennen saanut mahdollisuutta.”
Tosin hän oli haaveillut remonttimaalarin työstä. Taideryhmässä hänestä yllättäen puhkesi tuottelias taiteilija.
“Kaikki on hyvin, kun pääsen taidekouluun ja minulla on omaa aikaa. Kun katraana on kaksi lasta, on aina mukavaa päästä maalaamaan. Kaipaan omaa aikaa kauheasti!” Häkkinen sanoo.

Tukea taideharrastukselle

Perheeseen kuuluu avomies ja kaksi poikaa. Vanhin on 18-vuotias erityislapsi, joka käy asumisvalmennuksessa. Häkkinen kertoo, että hänelle on ollut haasteellista tottua ajatukseen, että poika on täysi-ikäinen ja muuttamassa jossain vaiheessa omilleen.
“On tärkeää, että perhe on antanut minun maalata kotona. Saatan välillä tehdä neljä–viisi maalausta päivässä. Se lievittää ahdistusta ja tuo vapaa-aikaan helpotusta.”
Hän on myös uskollinen Tukilinja-lehden tilaaja, joka kertoo lukevansa lehden tosi tarkkaan. Luettuaan lehdestä Tukilinjan myöntämistä apurahoista, Häkkinen päätti itsekin hakea sellaista taiteilija- ja käsityötarvikkeiden hankintaan.
Arkisin Häkkinen on mukana kuntouttavassa työtoiminnassa Suvilahden Uusix-verstaan sisustusompelimossa. Verstaan osallisuusvalmentaja auttoi häntä apurahahakemuksen tekemisessä. Häkkinen kuitenkin yllättyi iloisesti myönteisestä apurahapäätöksestä:
“Olin tosi onnellinen siitä, koska se oli ihan hirveän iso raha.”

Merenneito Toivon muurissa

KAS! Kontula Art School on kaikille avoin ja maksuton. Tarkoituksena on tuoda erilaisista taustoista lähtöisin olevat ihmiset tekemään taidetta yhdessä. Toimintaa luotsaa yhteisötaiteilija ja taidepedagogi Heidi Hänninen. Koulu on laajentunut jo Mellunmäkeen. Aikuisten ryhmä, jossa Niina Häkkinenkin on mukana, kokoontuu joka lauantai Mellunmäen Naapuruustalo Mellarissa.
Kas! on erikoistunut katutaiteeseen ja julkisiin teoksiin. Se on toteuttanut jo monia muraaleja Kontulaan ja Mellunmäkeen. Häkkinen on ollut alusta asti mukana viidessä muraaliprojektissa. Ensimmäinen oli Kontulan kirjaston ja terveysaseman kupeessa oleva Toivon muuri, johon hän maalasi merenneidon ja sen seuraksi koiran.
“Se varmaan liittyy siihen että lapsena pelkäsin vettä ja koiria”, Häkkinen sanoo. ”Teoksilleni tapahtuu aina jotain mystistä, kuten siinä merenneidon hiuksille. Ne kasvoivat liikaa ja merenneito sai kultakutrit. Yksi kiehkura on melkein maassa.”
Taiteilija Heidi Hännisen mielestä merenneito on yksi Niina Häkkisen parhaista töistä:

“Se on mielestäni loistava. Niina on sekoittanut värit itse ja siinä huomaa, kuinka lahjakas värien käyttäjä hän on.”

Teos pysäyttää

KAS!:n aikuisten ryhmä on maalannut Mellunmäen metroaseman edessä oleviin betonipylväisiin myös värikkäitä muraaleja ilahduttamaan ohikulkijoita.
“Kadulla maalaaminen merkitsee minulle jotain tekemistä kodin ulkopuolella. On tärkeää luoda uutta. Maalaaminen on harrastus, joka rauhoittaa levotonta mieltä. Työn jäljen näkee myös heti, mikä palkitsee”, Niina Häkkinen sanoo.
Yhteen pylväistä hän on loihtinut valoisan, kiharatukkaisen hahmon. Instagramissa hän esittelee sen näin:
“Teokseni on pysähtymistä itsensä juurelle. Se kohtaa samanarvoisen ihmisen katsojassa. Hiukset ovat kuin omani eli pitkät, mutta teoksessa ne lähtevät lentoon. Kuninkaaksi nimetty henkilö on maalattu tervehtimään muita asukkaita.”


Takaisin artikkelilistaukseen