Sosiaalinen media on nykyisin täynnä käsitöitä harrastavia kaikenikäisiä ihmisiä. Somen kautta kuka tahansa voi jakaa omat käsityönsä kaikkien nähtäville. Käsityö on monelle luova itseilmaisun väline, ja usein käsityön ja taiteen raja on häilyvä. Myös erilaiset käsityöryhmät ovat hyvin suosittuja. Jotkut niistä keskittyvät neulomiseen, toiset virkkaavat, ja joidenkin ryhmien käsityöt ottavat kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Käsitöitä tehdään paljon myös hyväntekeväisyyteen.
Suomessa on aina arvostettu käsitöitä ja kädentaitoja. Käsityötiedettä voi opiskella useilla paikkakunnilla pää- tai sivuaineena sekä erillisopintoina. Käsitöiden hyvää tekevistä vaikutuksista ihmisiin on viime vuosina tehty useita pro gradu -tutkielmia ja opinnäytetöitä. Ne ovat kaikki yhtä mieltä siitä, että käsitöiden tekeminen lisää ihmisten hyvinvointia ja tukee mielenterveyttä.
Korjaaminen auttaa keskittymään
Taiteilija ja taideohjaaja Satu Tani, 39, pitää erityisesti vaatteiden korjaamisesta. Tanin työhuoneen pöydällä Helsingin Lauttasaaressa, on parsittu sukka ja hänen isänsä sorvaama parsinsieni, joka on ahkerassa käytössä. Sukka on parsittu niin kauniisti japanilaiseen sashiko-tyyliin, että se lähestyy jo taidetta.
Tani on neurokirjolla ja joutuu välillä käyttämään keskittymiskykyä lisäävää lääkettä. Hän opiskelee Diakissa ekososiaalisen työn ja globaaliosaamisen tutkintoa ja kertoo, kuinka käsityöt auttavat häntä keskittymään paremmin luennoilla:
“Korjaaminen selvästi rauhoittaa mieltä. Se on hetkessä olemista, eikä mieli harhaile niin paljon. Muuten huomaan miettiväni ihan muita juttuja, mutta jos kädet samalla korjaavat sukkaa, pysyn luennoilla paremmin kärryillä.”
Käsien liike rauhoittaa, rentouttaa ja auttaa keskittymään. Kehollinen aktiivisuus edistää oppimista. Tutkimusten mukaan käsillä tekeminen aktivoi aivoja laajalta. Aivotutkija ja Helsingin yliopiston kognitiotieteen professori Minna Huotilainen on kertonut Tekstiiliopettajaliiton lehdessä siitä, kuinka kahdella kädellä tekeminen aktivoi molempia aivopuoliskoja, mikä parantaa niiden yhteistyötä.
Masennus kuin harmaa villasukka
Turengissa asuva IT-asiantuntija, koodari ja perheen isä Esko Poutanen, 41, matkusti aikoinaan usein junalla töihin. Kun hän kaivoi laukusta läppärin ja alkoi tehdä töitä, hän huomasi, että monet naiset ottivat esiin kutimensa. Ennen kuin Poutanen uppoutui töihinsä, hän muistaa miettineensä: “Vitsi kun joku nuori mies ottaisikin junassa kutimet esiin ja kutoisi villasukkaa, niin mikä olisi muiden reaktio?”
Työmatkat päättyivät kuin seinään yli kymmenen vuotta sitten, kun Poutanen sairastui masennukseen.
“Masennukseni ilmeni totaalisena tunteettomuutena. Yhtään mikään ei tuntunut miltään. Kaikki oli harmaata ja turhaa. Se tietysti koetteli paljon isäroolia, joka oli minulle tärkeä. Tuntui siltä, että minulla ei ollut lapsille mitään annettavaa, enkä jaksanut tehdä heidän kanssaan mitään”, Poutanen kuvailee.
Poutanen haki masennukseensa apua terapiasta ja liikunnasta.
“En niinkään etsinyt keinoja parantua, vaan etsin keinoja elää sen kanssa.”
Silmukka kerrallaan valoa kohti
Käsityöt voivat hoitaa erilaisia sairauksia antamalla ihmiselle aikaa järjestellä ajatuksiaan ja tunteitaan sekä rakentaa uutta myönteistä identiteettiä.
Jossain masennuksen vaiheessa Poutanen mietti mitä ryhtyisi tekemään.
“Sitten se jotenkin tuli, että nyt opettelen käsityöt, koska olen sitä jo aikaisemmin miettinyt. Kun puhutaan käsitöistä, niin ensimmäiseksi tulee mieleen ne villasukat. Halusin tehdä jotain, mitä kenellekään ei tule mieleen.”
Niinpä Poutanen opetteli virkkaamaan YouTuben avulla. Aluksi hän virkkasi Suomen lipun, sitten hän virkkasi kaikkien Euroopan maiden liput. Poutanen saattoi virkata kymmenen tuntia putkeen.
”Siinä vain keskittyi tekemään, ja aika hävisi. Ei ollut mitään muuta. Mieli ei sanonut, että hei, mene tekemään ruokaa tai hoitamaan sitä sun tätä. Päivässä ei ollut mitään muuta.”
Poutanen alkoi myös virkata pehmoleluja lapsilleen.
“Näin miten lapset tykkäsivät kovasti niistä. He tykkäsivät nukkua niitten kanssa ja se antoi merkitystä siihen elämään. Elämällä ei ollut mitään muuta silloin, en ollut töissä, enkä osa yhteiskuntaa, oli vain se masennus. Lojuin vain sisällä, mutta virkkaaminen antoi sen pienen, et hei – teen jotain merkityksellistä, lapseni saavat iloa tästä. Sitä kautta käsityöt auttoivat paljon.”
Käsitöiden tekeminen kehittää masentuneen ihmisen itsetuntoa, kun hän näkee, mitä on saanut aikaan ja kyennyt ilmaisemaan. Onnistumisen kokemus ja käsitöistä saatu myönteinen palaute kohottavat myös itsetuntoa.
Yhteisöllisen käsityön ilo
Satu Tani on ollut mukana perustamassa Korjauskaupunki-yhteisöä. Se kokoontuu Helsingin Kalasataman Vapaakaupungin Olohuoneessa, kauppakeskus Redissä, ja toinen Korjauskaupunki-yhteisö toimii Viikin kirjastossa. Korjauskaupungit ovat kaikille avoimia ja niitä voi myös seurata Instagramista.
Korjauskaupunki tarjoaa vertaisoppimista, missä vaatteiden korjaajat oppivat toinen toisiltaan. Samalla voi jutella muiden kanssa.
“Siinä tulee korjattua samalla ihmisiäkin”, Tani sanoo ja jatkaa:
“Paras juttu yhteisöllisyyden lisäksi on se, että Korjauskaupungissa saa aikaiseksi. Siinä on se kolme tuntia, kun vain korjaat ja siten ne tulevat valmiiksi.”
Käsitöiden tekeminen yhdessä luo elämyksiä ja jaettuja kokemuksia. Tani kertoo, kuinka Korjauskaupungissa näkee konkreettisestikäsitöiden tuomaa onnistumisen iloa:
“Joku tulee sinne itselle tärkeän vaatteen kanssa. Se on rikki, eikä hän tiedä yhtään, miten sen voisi korjata, koska hän ei ole ikinä korjannut mitään. Sitten hän saa sen muiden avulla korjattua ja innostuu hirveästi. Siitäkin tulee hyvää oloa, kun huomaa, että ihmiset alkavat luottaa osaamiseensa. Siellä tulee mielettömiä riemun ja onnistumisen kokemuksia silleen, että oho – osasinkin korjata tämän ja sain apua siihen.”
Yhteisöllinen käsityöharrastus voi olla yksi keino tehdä ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä. Käsityöt ovat tuoneet ihmisiä yhteen myös eri paikkakuntien mielenterveysyhdistysten käsityöryhmissä.
Lapsilta parhaat palautteet
Harrastuksensa huippuvaiheessa Esko Poutanen ehti virkata kaikenlaista odottamatonta kuten esimerkiksi vasaran, autoradan, helikopterin, käsikranaatin, vessanpöntön ja kermakakun, jossa voi säilyttää ylimääräistä vessapaperirullaa. Häntä itseäänkin vähän naurattaa.
“Siinä oli ideana rikkoa stereotypioita. Halusin tehdä sellaisia, mitä kenellekään ei tule mieleen.”
Poutanen kokee parantuneensa noin kymmenen vuotta kestäneestä masennuksesta. Nykyisin hän tekee etätöitä kotoa käsin ja toimii Suomen Mielenterveyden keskusliitolle vapaaehtoisena vertaisohjaajana. Hän on myös Miessakit ry:ssä vapaaehtoisena erotukihenkilönä.
Käsityöt ovat yhä mielessä, ja suunnitelmissa on jatkaa harrastusta.
“Tykkään tuottaa ihmisille iloa. Olen antanut käsitöitä lahjoiksi, muutamia ihan tuntemattomille ja jonkin verran hyväntekeväisyyteen. Parhaimmat palautteet ovat tulleet lasten kautta, omien tai muiden. Jos näkee, että he tykkäävät tekemästäni pehmolelusta ja halaa sitä, niin sen parempaa palkintoa ei voi ollakaan”, Poutanen sanoo.
Filosofi Frank Martela on sanonut kauniisti: ”Elämän merkitys on tehdä itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen muille ihmisille”.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 4/2024.