Ensin iso kiitos Tukilinjalle: sain vuonna 2020 apurahan valokuvausharrastukseen (kamera ja tietokone) ja olen saanut siitä todella paljon iloa ja sisältöä elämääni.
Yleensä kertomukset ovat iloisia asioita, mutta tarinoilla on monta puolta.
Olen lapsesta asti ollut hyvin vilkas. Nuorena harrastin monenlaista urheilua: uintia, koripalloa, jalkapalloa sekä hiukan yleisurheilua. Voin mainita, että 13-vuotiaana hyppäsin korkeutta 185 cm. Olen opiskellut graafista alaa, ravintola-alaa, teologiaa ja media-alaa, mutta kaikki opintoni ovat keskeytyneet vamman tai sairauden takia.
Vuonna 1993 jouduin autokolariin, jossa loukkaannuin niin, että oikeasta jalasta meni reisi- ja sääriluita poikki ja polvi pirstaleiksi. Kävelin vuoden kyynärsauvoilla ja polvessa on nyt tekonivel. Selkävamman vuoksi en pysty pitkään istumaan, ja on myös luki- ja keskittymisproblematiikkaa.
Opinnot mielessä
Kesäkuussa täytän 50 vuotta. Viime aikoina olen paininut epäilysten ja masennuksen kanssa, koska haaveilen yhä opiskelemaan pääsystä ja ammatista. Opintoala on vielä mietinnässä eli mitä pystyisin ja haluaisin ruveta tekemään. Olen tehnyt monenlaisia töitä: kouluavustajana, kierrätyskeskuksessa, rakennussiivousta, leirintäalue- ja ravintola-alan töitä sekä vapaaehtoistöitä.
Nyt mietin rupeavani ehkä puusepäksi, media-alalle tai hoitoalalle, mutta mitä, missä ja milloin? Erityisoppilaitokset on suunnattu enemmänkin nuorille. Miten käy niille ihmisille, jotka haluaisivat vielä opiskella, mutta ikää on jo yli 35 vuotta?
Mukaan valokuvanäyttelyyn
Olen asunut kymmenellä eri paikkakunnalla. Nykyään asun Kotkassa ja rupesin täällä käymään Karhulan klubitalolla, missä olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaista haavettani eli valokuvaamista. Osallistuin siellä valokuvanäyttelyyn kuvilla, joilla kuvaan yksinäisyyttä ja rikkinäisyyttä.
Suosittelen klubitoimintaa niille, jotka kaipaavat päivään tekemistä sekä seuraa ja vertaistukea.
Taideopiskelu oli haastavaa ja vaativaa, kun en ollut aikaisemmin sellaisia kursseja käynyt. Se oli kuitenkin palkitsevaa ja sain hyvää, suoraa palautetta, että saatan osata jotain. Inspiraatio siitä syttyi, mutta toki opiskelua tulisi jatkaa.
Haaveena luontovalokuvaus
Olen kuitenkin tyytyväinen, että tuli kokeiltua ja tehtyä jotain, mitä voi sitten muistella. Opinnoista sain lisää itseluottamusta ja halua tehdä taidetta eri muodossa.
Valokuvaamista aion jatkaa harrastuksena. Se on parhaimmillaan todella mielekästä ja kivaa. Kesällä haluaisin tehdä kesätöitä ja käydä jossain matkalla. Toiveena olisi hankkia isompi objektiivi ja lähteä kuvaamaan luontoon, esimerkiksi eläimiä Kuusamoon.