Arja Ahtaanluoma, 47, ojentaa kätensä, joka on kuin suoraan tieteiselokuvasta. En ole koskaan ennen kätellyt robottikättä. Vähän hirvittää. Pystyykö Arja varmasti hallitsemaan proteesinsa puristusvoiman? Mitä jos puristus on vahingossa niin kova, että käteni menee rikki? Tartun kuitenkin ojennettuun käteen. Sen ote on jämäkkä, mutta ei liian tiukka, ja jopa yllättävän inhimillisen tuntuinen.
”Tämän kovempaa en pysty puristamaan. Puristusvoimaa on rajoitettu jo senkin takia, että käsi ei riko itseään”, Arja sanoo.
Hänen myoelektrinen kätensä edustaa proteesiteknologian huippua. Kun Arja sai sen, se oli ensimmäinen koko Varsinais-Suomessa.
Innokas puutarhuri
Arja asuu perheensä kanssa Turussa vehreällä omakotitaloalueella. Perheeseen kuuluu aviomies Mika, kaksi aikuista tytärtä, kaksi kissaa ja yksi käärme.
Istumme keittiössä juttelemassa Arjan kuulumisista. Ulkona vihmoo vettä, joten emme voi mennä katsomaan puutarhaa, jota hän kuopsutteli innokkaasti koko kevään ja kesän.
”Se on kyllä aivonsa nyrjäyttäneen touhua, mutta kaikki sellainen, mistä saa hyvän mielen ei ole minun mielestäni turhaa”, Arja sanoo.
Keväällä hän kitki juurakoita neljä viikkoa putkeen. Kesällä Arja reunusti kukkapenkkejä tiilillä ja rakensi niillä päällystettyä polkua, jotta pääsee tarvittaessa pyörätuolilla ihailemaan puutarhaansa.
”Eihän tuo ole vielä moneen vuoteen valmis. Minulla on enemmän intoa kuin taitoa. En ole edes mikään kasvituntija. Katson netistä, onko joku kasvi rikkaruoho vai säilytettävä.”
Verenmyrkytys johti raajojen amputoimiseen
Puutarhanhoito liittyy myös Arjan vammautumiseen vuonna 2017. Hän oli miehensä kanssa siirtämässä vanhaa syreenipensasta toiseen paikkaan, kun yksi pensaan paksuista oksista tökkäsi Arjaa pahasti kylkeen, ja häneltä murtui kylkiluu. Muutama päivä myöhemmin hän viilsi vahingossa mattoveitsellä syvän haavan sormeensa. Arja putsasi haavan ja sitoi sen.
Parin päivän kuluttua hänen kylkensä tuli todella kipeäksi, ja hän meni päivystykseen. Arja sai särkylääkettä ja hänet lähetettiin kotiin. Kivut vain pahenivat, ja kun hän meni kolmannen kerran päivystykseen, hänet otettiin osastolle ja nukutettiin kovien kipujen takia.
Lääkäreiden teoria oli, että sormen haavasta Arjan elimistöön pääsi streptokokkibakteeri, joka aiheutti septisen sokin eli kansankielellä verenmyrkytyksen kyljen kudosvauriossa. Arja pidettiin viisi viikkoa nukutettuna ja sinä aikana häneltä jouduttiin amputoimaan kaikki raajat. Tilanne oli ehtinyt kärjistyä oikean diagnoosin viivästymisen vuoksi ja se todettiin myöhemmin hoitovirheeksi. Arja kertoo tarinansa kirjassaan Puolinainen: Koko tarina.
Veikeät pingviinijalat
”Sairaalassa tuli sitä kuraa, että sinä et tyttö koskaan kävele. Totu vaan siihen pyörätuoliin. Silloin ajattelin, että perkele, sinähän et minulle sano, mitä minä pystyn ja mitä en pysty”, Arja kertoo.
Hänellä on nyt kahdet erilaiset jalkaproteesit: pitkät, joissa on robottipolvet, ja lyhyet, joita hän kutsuu pingviinijaloiksi. Ne ovat reiden mittaiset holkit, joiden päissä on pienet räpylöitä muistuttavat levyt. Arjan proteesiteknikko kertoi tehneensä sellaiset toiselle amputoidulle asiakkaalleen ja kysyi, haluaisiko Arjakin kokeilla samanlaisia.
”Totta kai halusin! Nämä pikkujalat ovat aivan älyttömän hyvä keksintö. Niin kätevät. En tarvitse mitään apua, pääsen rappuset, ylämäet ja alamäet ihan yksin. Pitkien proteesien kanssa en pääse portaita ilman apua. Ne painavat kuusi kiloa kappale ja vie ihan hirveästi energiaa kävellä niillä”, Arja sanoo ja mennä tömistelee pingviinijaloillaan ympäri taloa.
Arja on teettänyt suutarilla pikkujalkoihinsa sopivat kengät, ja olohuoneen ovenpielessä onkin varsin sievät pienet jalkineet.
”Tyttäreni maalasi ne eilen pinkeiksi akryyliväreillä”, Arja kertoo ja jatkaa:
”Aikaisemmin kuljin ilman kenkiä, mutta sitten mietin, että tuolla ulkona laahaan itseäni koiranpaskoissa ja sitten tulen tänne ja heitän jalkani sohvalle. Ei ole kiva.”
Somesuosikki PuoliNainen
Ennen vammautumista Arjalla ei ollut mitään kokemusta vammaisuudesta. Hän oli kiireinen yrittäjä, jonka lähipiirissä ei ollut vammaisia ihmisiä. ”Välillä, kun näin pyörätuolissa olevia ihmisiä, ajattelin, että he ovat halvaantuneita. Ei tullut mieleenkään, että pyörätuolin käyttöön voi olla muitakin syitä. Ihan lähdettiin pohjilta siinä asiassa.”
Tänä päivänä Arja kokee olevansa täysin parantunut.
”Olen perusterve, olkoonkin, että jotain pätkiä puuttuu, mutta sitä ei lasketa. Olen myös tosi tyytyväinen siitä, että minulla ei ole mitään kipuja, kuten aavesärkyjä.”
Vammautumisen myötä Arja muuttui muutenkin kuin fyysisesti.
”Et usko, jos sanon, että ennen vammautumista minulla oli ihan kauhea esiintymiskammo. Muistan, kun kuntoutusosastolla omahoitajani sanoi, että minusta pitäisi ruveta ottamaan opetusvideoita kaikesta, mitä pystyn tekemään. Sanoin hänelle, että ei ikinä! Minä en suostu videon eteen, en todellakaan”, Arja muistelee ja nauraa: ”Ja mitä minä nyt teen?”
Niin se ihmisen mieli muuttuu. Nykyisin Arja videoi itse elämäänsä Instagramiin, Facebookiin ja TikTokiin. Hänen luonteva ja lämpimän humoristinen esiintymisensä on kerännyt yhteensä yli 37 000 seuraajaa. Palaute on ollut pääasiassa myönteistä. Arjan asenne saa kehuja ja monille hän on myös kannustava esimerkki siitä, että periksi ei anneta. ”Oot kyllä NIIN mun toteemi”, kehuu yksi Instagram-seuraaja.
Vapaaehtoista vertaistukea
Lisäksi Arja on järjestöaktiivi. Hän kuuluu Invalidiliiton liittovaltuustoon ja vetää Turun seudun amputoitujen vertaistukiryhmää. Suomen Amputoidut ry:lle Arja on käsikirjoittanut ja kuvannut Amputaatio ei ole maailmanloppu -videon, joka löytyy YouTubesta. Video on tarkoitettu ihmisille, jotka odottavat amputaatiota tai jotka on jo amputoitu.
Aika ajoin Arja kiipeää autoonsa ja ajaa vapaaehtoiselle kokemustoimijakeikalle. Vuosien varrella hän on kertonut tarinansa yli 500 ihmiselle, joista monet ovat hoito- tai sosiaalialan opiskelijoita.
”Toivon, että kaikki ketkä ovat kuulleet minun tarinani, laittavat viestiä eteenpäin, ettei näin kävisi enää kenellekään toiselle”, Arja sanoo ja jatkaa:
”Viime keväänä oli superkiva keikka toimintaterapeuteille. He kuuntelivat ihan korvat tötteröllä.”
Toimintaterapeutteja oli erityisesti kiinnostanut se, kun Arja kertoi tulostavansa 3D-tulostimella omaa arkeaan helpottavia apukapineita. Sellaisia apuvälineitä ei löydy valmiina kaupan hyllyltä, koska hän mallintaa ne omiin mittoihinsa ja tarpeisiinsa sopiviksi.
Lasten kanssa on kiva töristä
Arja on käynyt puhumassa myös päiväkodissa ja erityisluokan oppilaille. Hänestä on mukavaa jutella lasten kanssa.
”Mielestäni on tosi kiva jäädä juttelemaan lasten kanssa. Kerran kaupassa oli nuori isä kahden lapsen kanssa. Toinen oli noin kolmen ja toinen viisi-kuusivuotias. He huomasivat minut hyllyjen välistä: ‘Iskä, iskä, kato tommonen hassu täti.’”
Kun he sattuivat kassalle samaan aikaan, vanhempi tyttö kysyi isältä: ‘Iskä, minkä takia toi täti on tuon näköinen?’ Isä vaikutti vaivautuneelta.
”Sanoin tytölle, että voit kyllä kysyä minultakin ihan suoraan. Sitten kerroin, että minulla tuli kädet ja jalat niin kipeiksi, että ne oli pakko leikata pois, mutta pärjäilen tälläkin tavalla. Pitkät pätkät töristiin lasten kanssa, ja lähtiessä isä sanoi, että olipa hyvä, että juttelitte; lapset olisivat piinanneet häntä asiasta koko illan. Minusta on parempi näin kuin arvailla kotona, mitä oli tapahtunut ja keksiä jotain ‘krokotiili vei kädet ja jalat’ -juttuja. Kun lapsille kertoo, miten asia on, niin se on heille sitten okei”, Arja kertoo.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 5/2024.