Epäröiden ja tuumaillen, onko tuikitavallinen kävelyharrastukseni tarpeeksi “arvokas” tuettavaksi, hain Tukilinjan harrasteapurahaa. Kävely on ollut minulle rakkain harrastukseni, jonka pariin pakenin murheitani ja huoliani jo toimiessani raskaassa omaishoitajan roolissa. Kävelemään olen lähtenyt myös kuntoilun vuoksi ja halutessani ylläpitää nivelrikkoisten jalkojeni liikkuvuutta. Masennukseni syvennyttyä vaikean masennuksen puolelle on kävely osoittanut puolensa myös mielenterveyden huollossa.
Uskon, että ilman kävelyä en olisi enää tässä.
Vaikka kävely sopii pienituloiselle pitkäaikaissairaalle harrastukseksi myös edullisuutensa vuoksi, olen jo pitkään kipuillut tilanteessa, jossa olisin tarvinnut kipeisiin, leikattuihin jalkoihini ja erikoisvalmisteisiin tukipohjallisiin sopivat lenkkikengät sekä Suomen vaativiin olosuhteisiin sopivat, säänkestävät ulkoiluvaatteet. Näitä tarvikkeita rohkaistuin sitten apurahana anomaan.
Voitte uskoa, että riemullani ja kiitollisuudellani ei ollut rajoja, kun minulle myönnettiin näihin apuraha!!!!
Nyt pärjään taas lenkkipolulla pitkään.
Kiitokset kaikille lahjoittajille ja hyvää alkutalvea 🙂
T. Maiju P.