Työskenneltyäni toistakymmentä vuotta kuntoutusalan työtehtävissä on toistuvasti eteeni tuotu kuntoutuja-asiakkaita, joiden oikea-aikainen palvelukokonaisuuden muotoilu olisi säästänyt yhteiskunnan varoja ja auttanut asiakasta kuntoutumaan nopeammin ja tehokkaammin.
Vammautumisen jälkeen asiakas on kuitenkin turhan usein joutunut itse perehtymään eri tukien ja korvausten palveluviidakkoon.
Kuntoutuja-asiakkaan asiaa saattavat hoitaa lääkärin lisäksi eri vakuutusyhtiöt, Kela, kunnan sosiaalitoimi, apuvälinekeskus, kuntoutuksien palveluntuottajat sekä mahdollinen erikoissairaanhoidon kuntoutussuunnittelija. Lakisääteisen kunnan vammaispalvelun palvelusuunnitelman avulla voisi kerätä tästä elämän rakentamisesta jo heti vammautumisen jälkeen palvelusuunnitelmapaketin, joka tukisi paitsi kuntoutujan etua, myös tukiverkostoa ja työhön palaamista. Näihin tarttuminen jo alkuvaiheessa olisi auttanut kuntoutujaa keskittymään vain elämänsä rakentamiseen ja kuntoutumiseen.
Valitettavan usein vammautuneet kuitenkin kertovat, että ovat joutuneet vaatimaan ja selvittämään kaiken itse, ja lopulta eläköityneet nuorena kotiin istumaan vailla kenenkään tukea.
Omakohtaisen kokemusteni perusteella katson, että esimerkiksi organisaatioiden yhteistyötä voitaisiin kehittää ratkaisukeskeisemmäksi. Asiakkaan pitäisi saada keskittyä tärkeimpään, eli itsensä hoitamiseen ja kuntoutumiseen.
Pauliina Fontell