29-vuotias tyttäreni Nelli-Essi sai Tukilinjalta tietokoneen ja avustusta ratsastustunteihin. Tietokonetta hän voi käyttää opiskeluun ja tiedon hakemiseen.Netin kautta Nelli-Essi maksaa laskut ja tilaa liput konsertteihin. Facebook ja muu sosiaalinen media on päivittäisessä käytössä. Vapaa-aikanaan Nelli-Essi opiskelee Kreikan kielen alkeita ja katselee YouTubessa kreikankielisiä lastenohjelmia. Tietokonetta tarvitaan myös cv:n kirjoittamiseen ja työpaikkojen etsimiseen vanhusten palvelukeskuksista.
Ratsastus on ollut Nelli-Essille tärkeä harrastus ja kuntoutusmuoto jo 10 vuoden ajan. Kelan tukemaan ratsastukseen tai ratsastusterapiaan lievästi vammainen henkilö ei saa tukea. Sen sijaan Tukilinja rahoitti Nelli-Essille kesälle 2015 viisi ratsatustuntia ja vielä talvelle 10 tuntia.
Tukilinja toimii kiitettävällä ja esimerkillisellä tavalla osatyökykyisten työ- ja toimintakyvyn edistämiseksi. Avustusten hakeminen on helppoa, ja kun hakija pystyy osoittamaan tuen tai avustuksen tarpeen, se hänelle myönnetään. Sitä vastoin kunnalliset tarveharkintaiset vammaistuet kanavoituvat usein vain vaikeavammaisille henkilöille.
Nelli-Essi on kiitollinen Tukilinjan avustuksesta. Tukilinja on vienyt Nelli-Essin elämää eteenpäin juuri siinä tilanteessa, kun hänellä väheni työtunnit ja ansiot laskivat.
Mutta miten Nelli-Essi sijoittuisi jatkossa toivomaansa vanhusten palvelukeskuksen työhön?
Nelli-Essi on osa-aikaisesti työllistynyt Mc Donalsin Töölön ravintolaan, mutta tulevaisuuden toiveena on saada toimia vanhusten parissa. Hän on työskennellyt puoli vuotta Itäkeskuksen palvelutalossa, jossa hän hoiti muun muassa pyykkihuoltoa ja ulkoilutusta. Hän viihtyi työssään ja sai hyvää palautetta.Vaikuttaisi siltä, että vanhusten ruokkimiseen ja ulkoiluttamiseen tarvitaan käsiä auttamaan. Osatyökykyiset taas hakevat paikkaansa yhteiskunnassa. Eikö juuri heitä voitaisi lisäkouluttaa ja työllistää vanhustyöhön?
Pirkko Mustonen
HTM, oikeusnotaari
Helsinki