No, minä olen mielelläni vammainen, kun olen syntymästäni ollut. Minun sanani on ainavammainen. Yhteenkirjoitettuna. Yksi minun kansalaisuuksistani. Perässä karjalainen ja suomalainen.
Ainavammaisen rinnalla voisi olla ainiaaksi vammautunut, mutta se on sekunnin melodramaattinen. Ainavammainen kuvaa pitkän tien kulkijaa.
Minusta meidän taipaletta ei tarpeeksi palvelujärjestelmissä kunnioiteta. Koska sanat kantavat ajatusta, toivon, että tuo termi avaisi silmiä. Haluaisin myös, että sateenkaarisanastosta tulisi meidänkin puolelle tämä termi: Itsemäärittelyä kunnioittaen.
PS: Olen aloittanut sanantapailuni Raajarikkojen koulusäätiöstä. Metka ajatus tuo “vihainen tunnelma”. Tykkään myös Jenni-Juulian ajatuksesta vihaiset ja vaaralliset vammaiset.
Pirkko Justander