Hei! Sain pari päivää sitten postitse vasta tilaamani Tukilinja-lehden. Ilahduin suuresti Leffafriikki- ja Ruudussa-palstoista, mutta kummastelen sitä, miksi televisio-ohjelmia on esitelty ainoastaan Ylen ohjelmista. Onko tähän jotain selitystä? Toivoisin eri kanavien ohjelmien tasapuolista esittelyä jatkossa.
Ystävällisin terveisin
Virpi Valtonen
Hyvä Virpi Valtonen
Kiitos viestistäsi, asia on ihmetyttänyt minuakin!
Teen itse Ruudussa-palstaa ja käyn sitä varten aina kotimaisten kanavien ohjelmatiedot läpi. Suomalaisista tv-yhtiöistä Ylellä on säännöllisesti tarjolla ohjelmia, joissa vammaisuus on esillä. Tällaisia ohjelmia en kuitenkaan kovin usein löydä mainoskanavien ohjelmistosta. Myös ne ohjelmat, joissa aiheesta on tehty dokumentin keinoin viihdettä, ovat siellä vähentyneet.
Vammaisuuden esittely olikin menneinä vuosikymmeninä usein nimenomaan viihdettä – enää sellainen ei onneksi nykyasenteisiin istu. Realistista vammaisuuden käsittelyä taas ei ole perinteisesti koettu katsojia houkuttelevaksi, ja ohjelmatiedotuksessakin tällainen aihe usein piilotetaan korusanoihin. Olen vuosien mittaan oppinut erottamaan, mitä ”erikoisilla” ihmiskohtaloilla, ”poikkeuksellisilla” haasteilla, ”terveyshuolilla” ja ”yllättävillä” elämänmuutoksilla tarkoitetaan: vammaisuutta. Moni ohjelma on kuitenkin mennyt tästä syystä minulta harmillisesti ohi.
Viime aikoina kansainväliset viihdejätit ovat onneksi huomanneet, että nämä meitä monia koskevat ”poikkeukselliset” elämänkohtalot itse asiassa kiinnostavat katsojia. Tällä hetkellä suoratoistokanavilla löytyykin paljon vammaisaiheista sisältöä.
Minulle saa vinkata, jos jokin kotimaisten mainoskanavien ohjelma on mennyt minulta ohi! Näin kävi esimerkiksi Sohvaperunoiden kohdalla. Koetan sitten nostaa niitä esiin Valokeilassa-palstalla.
Iris Tenhunen, päätoimittaja