Olin aivan pakahtua ilosta ja innosta, kun sain tietää, että minulle on myönnetty 800 euron runoilijan apuraha Tukilinjalta. Olen aiemmin julkaissut kaksi runokirjaa omakustanteina. Pienellä eläkkeellä minulla ei ole mahdollisuuksia maksaa itse niitä monia kuluja, joita kokonaisen kirjan julkaisemisesta kertyy.
Kirjoittaminen on elämäntyöni. Olen aina rakastanut kirjoja ja unelmoinut oman kirjani ilmestymisestä. Olen suorittanut kirjastovirkailijan koulutuksen.
Jo kypsässä iässä ollessani sairastuin viheliäiseen dystoniaan. Liikkumiseni on vaikeutunut ja sairauteni etenee pikkuhiljaa, eikä lääketiede voi tehdä enempää. Syön Levodopa-lääkettä jäykkyyteen kuusi kertaa päivässä!
Kiitän Tukilinjaa siitä, että kynäilijän urani on saanut jatkua näin mainiolla tavalla. Yhteiskunta ei ole jättänyt oman onnensa nojaan erityistä apua tarvitsevaa kansalaista, vaan avaa ovia ja mahdollisuuksia jokaiselle. Vammaisuuden ei tule olla vankeus tai tuomio. Meillä vammaisillakin on potentiaalia menestymiseen, jota yhteiskunta voi tukea ja arvostaa. Kiitän ja kunnioitan Tukilinja apurahastani.
Uuden runokirjani Matkalla kotiin voi tilata netistä ja lainata kirjastoista.
Anita Kuusela