Kesälomaa olisi jäljellä vielä pari viikkoa, joten kylmenevät säätkään eivät kauheasti harmita. Sen sijaan jonkun verran huolettavat uutiset Euroopassa mahdollisesti kiihtyvästä koronan toisesta aallosta. Kuka tietää, onko paluuta normaaliin vielä syksylläkään vai onko edessä vain mahdollinen jojottelu tartuntojen kanssa.
Tällä tietoa elokuu kuitenkin on Runokuu, jossa minunkin olisi tarkoitus päästä esiintymään, jos tilanne sen suinkin sallii. En pidä itseäni mitenkään luontaisena esiintyjänä. Ennen lavalle nousua aina hermostuttaa (muukin kuin se, miten lavalle pääsen), mutta kyllä runokeikoilla yleensä kivaa on. Kiinnitin myös ilahtuneena huomioita Runokuun ohjelmatarjontaan ylipäänsä, jossa vammaisten näkökulmat ovat tällä kertaa kiitettävästi esillä.
Nuoren Voiman Möykky-klubilla keskitytään esitystaiteeseen ja Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen esitys Lomake kertoo rakenteellisesta väkivallasta, jolla vammaiset ihmiset opetetaan määrittelemään itsensä kelankestävästi. Lisäksi ohjelmasta löytyy viittomakielistä runoutta juhlistava Viittomakielinen runoklubi. Siellä nähdään erilaisia viittomakielisiä runoesityksiä ja viittomakielisten runoesitysten käännöksiä suomeksi. Tapahtumassa keskustellaan viittomakielisestä runoudesta ja sen kääntämisestä.
Allekirjoittanut puolestaan on mukana Poetry Jam – Keho-teemaisella iltaklubilla. Itse olen vähän jäävi kommentoimaan sisältöä, mutta ohjelmassakin sanotaan, että taiteellisessa työssäni “käsitellään usein kehollisuuden teemoja”. Uskotaan siis omaa kuvailua.
Kokonaisuudessaan festivaali järjestetään sekä fyysisinä tapahtumina että verkossa. Tapahtumat striimataan, joten niitä pääsee seuraamaan myös etänä. Tämän poikkeuksellisen kevään aikana ja varmasti sen jälkeen runous on minulle ja monille muille tärkeä voimavara. Toivotaan, että Runokuu-festivaali löytää yleisönsä tavalla tai toisella!
