Pari viikkoa lomalla ja alkaa tuntua, että olen viimeinkin ehtinyt kunnolla rentoutumaan. Työpostejakaan en myönnä tarkistavani ainakaan joka päivä. Sää on ollut mukavan lämmin, olematta kuitenkaan tukahduttava.
Myönnetään, ettei blogin kirjoittaminenkaan ole kaiken rentoutumisen keskellä ollut aina ensimmäisenä mielessä. Kun todella onnistuu vain olemaan, ei ole niin hirveästi kirjoitettavaa. Uskon kuitenkin, että lepo johtaa lopulta myös kiinnostaviin kirjoituksiin.
Yksi kiinnostavimpia loman aikana lukemiani kirjoja on joka tapauksessa Cho Nam-Joon teos, Kim Jiyoung, Born 1982. Tiivis tarina ei ole pelkkä kirja. Kotimaassaan ja ulkomailla valtavaa huomiota herättänyt bestseller nimittäin kertoo naisen karusta asemasta korealaisessa yhteiskunnassa. Vain hieman kärjistetysti, päähenkilön tavoin tytöt saavat lapsesta saakka tuntea olevansa huonompia vaihtoehtoja kuin pojat ja syrjintä jatkuu seksuaalisena ahdisteluna, työelämän epätasa-arvona tai kodinhoidon kaatuessa yksinomaan naisten niskaan.
Teoksen ilmestymisen jälkeen monet korealaiset naiset ovat tuoneet julki omia, vastaavia kohtaloitaan. Kirjaa seurannut elokuva ja muutenkin yleistynyt #metoo -keskustelu on johtanut maassa jopa pariskuntien eroihin.
En väitä, että maailma saati tasa-arvo olisivat Suomessakaan valmiita. Pohjoismaisesta vinkkelistä tuntuu silti hurjalta lukea, miten rajoittuneet mahdollisuudet elää näköistään elämää monilla korealaisilla naisilla tuntuu edelleen olevan. Itsekin 80-luvulla syntyneelle kirjan pääähenkilö vaikuttaa myös sympaattiselta ja läheiseltä, vaikka olenkin kasvanut hyvin toisenlaisissa olosuhteissa.
Teos tuo monella tavoin mieleen Han Kangin muutaman vuoden takaisen menestysromaanin The Vegetarian, josta pidin kovasti niin ikään. Siinä päähenkilön sisäistämä naisviha kohdistuu traagisesti enemmän hänen omaan kehoonsa kuin ympäröivään yhteiskuntaan.
Vakavien aiheiden lisäksi taitavasti kirjoitetut teokset sisältävät onneksi rutkasti lakonista huumoria ja ovat helppoja lukukokemuksia. Oikeaa matkaa Koreaan en näinä päivinä uskalla kovin pian toivoa, vaikka joskus sinne olisi mukava päästä. Sitä odotellessa suosittelen näitä kirjoja lämpimästi!
-Sanni