Yksi koronakevään ja kesän huolenaiheita – mahdollisen sairastumisen lisäksi – on ollut, miten pitää itsensä hyvässä kunnossa. En ole koskaan ollut mikään himoliikkuja, vaikka kilpauintia aikanaan harrastinkin. Saati sitten nyt, enimmäkseen eristyksissä ja ulkoilumahdollisuuksien ollessa melko rajalliset.
Kun lähifysioterapia lopetettiin, sallin monen muun tavoin pian omalla riskillä fysioterapian jatkua kohdallani. On suorastaan masentavaa, miten vähän Kelassa ymmärretään pitkäaikaisen kuntoutuksen tarpeesta tai syistä, jos siellä aluksi kuviteltiin, että etäkuntoutus olisi kaikille toimiva vaihtoehto. Milläpä minä spasmikimppu venyttelisin itseäni? Onneksi järjestöt olivat tässä asiassa hereillä ja niin lähikuntoutusta saattoi siis tarpeen vaatiessa jatkaa, toki turvallisuusohjeita noudattaen.
Kesää kohti käydessä ulkoileminen hieman helpottui. Uutiset tietävät kertoa, että suomalaiset alkoivat viettää kuluvaa kesää nimenomaan ulkoilemalla luonnossa, kuntoilemalla omatoimisesti ja viettämällä aikaa perheidensä kanssa.
Kuulun ainakin suopeasti ajatellen tähän omaehtoisten kuntoilijoiden joukkoon. Uima-altaaseen en ole uskaltanut, mutta kotoa löytyy pari jumppakuminauhaa – joista toisen sain innokkaalla jumpallani jopa katki! – ja rannepainot. Valehtelisin jos väittäisin kuntoilevani päivittäin, mutta pari kolme kertaa viikossa kuitenkin…
Kaikesta yrityksestä huolimatta pelkään pahoin, että yleiskuntoni on tämän kevään ja kesän kuluessa laskenut jonkin verran. Olen tietysti kiitollinen kaikista kirjoitustöistäni. Julma totuus silti on, ettei matkailua jääkaapin ja työpöydän välillä voi vielä oikein laskea työpäivän spontaaniksi liikunnaksi. En myöskään kestä ylipirteitä jumppavideoita ja toistaiseksi olen tyytynyt laatimaan varmasti puutteelliset jumppaohjeeni enimmäkseen itse, toki fysioterapeutin vinkkejä kuunnellen.
Kuntosalilla ryhmässä hikoilu ei vielä tässä vaiheessa ajatuksena innosta. Syksyä ja toista aaltoa pelätessä harkitsen sen sijaan vakavasti esimerkiksi soutulaitteen hankkimista kotiini. Kun korona toivottavasti on joskus muisto vain, kotisalin kohtalo on varmaankin pölyttyä nurkassa.
Myönnän, että perusluonteeltani olen laiska ihminen. Poikkeusaikojen päättymistä odotellessa otan itseäni paremmilta henkilöiltä mielellään vastaan innostavia kuntoiluvinkkejä!