Videopuheluuni vastaa Piia Poikus, 12-vuotiaan aloittelevan ratsastajalupauksen äiti. Haastattelu on päätetty toteuttaa äidin kanssa, sillä Liinalla on sosiaalinen häiriö, jonka vuoksi hän ei puhu vieraille.
Liina asuu äitinsä sekä sisar- ja isäpuolensa kanssa Tampereella ja käy peruskoulua. Hän on ikäistään nuoremmalla tasolla sosiaalisessa ja kognitiivisessa käyttäytymisessä eikä kykene vielä kantamaan arjestaan samanlaista vastuuta kuin luokkatoverinsa. Vaikka kanssäkäyminen tuottaa Liinalle hankaluuksia, on hänellä kuitenkin läheisiä ystäviä, joiden kanssa hän liikkuu kaupungilla lähes muiden teinien tavoin.
Piia Poikus kertoo olevansa tyttärelleen tällä hetkellä hyvin tärkeä henkilö jo arkisista toimista selviämisen kannalta.
”Onhan se ihanaa olla tärkeä, mutta kyllä sitä toivoo ajan kanssa toisen itsenäistyvän”, hän toteaa.
Yhdessäoloa tallilla
Liinalle hevoset ovat suuri kiinnostuksen kohde ja hän kerää keppihevosia ja hevosleluja. Oikeilla hevosilla on Liinan sydämessä kuitenkin aivan erityinen paikka eikä ihme: jokainen, joka on joskus ratsastanut tietää, kuinka suuri vaikutus ja merkitys noilla valtavilla eläimillä voi olla niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Liinan päätyminen hevostalleille vuonna 2018 ei ollut sattumaa, sillä myös hänen äitinsä Pia kertoo ratsastaneensa nuorempana paljon. Hän ajatteli myös tyttärensä viihtyvän hevosen selässä eikä ollut väärässä.
Pia aloitti ratsastamisen uudestaan yhdessä tyttärensä kanssa, mutta kertoo käyvänsä selässä vain epäsäännöllisesti. Liinan sisarpuoli sen sijaan aloitti viime kesänä säännöllisen ratsastamisen. Samalla, kun äiti ja tyttäret pääsevät nauttimaan hevostelun psyykkisistä ja fyysisistä vaikutuksista, ovat tallikäynnit myös perheen yhdessä viettämää, ihanaa aikaa.
”No, miestä ei ole vielä saatu tallille”, myöntää Pia Poikus. “On se joskus tyttöjä vienyt, mutta laittanut satulaakin väärinpäin. Ehkä hänet vielä joskus saadaan mukaan!”
Tavallinen harrastaja
Liina käy sosiaalisesta häiriöstään huolimatta tavallisessa ratsastusryhmässä, sillä hänellä ei ole fyysisiä haasteita.
”Hän on jo nyt äitiä parempi”, toteaa Pia Poikus selvää ylpeyttä äänessään.
Liina kuuluu Goodwill Riders Ry -seuraan ja käy Vahannan ratsastuskoulussa Helppo C -tasoisessa ryhmässä, jossa harjoitellaan sekä kouluratsastusta että esteitä. Vaikka Liina äidin mukaan hallitsee molemmat, ovat esteet hänelle selvästi se juttu. Hän on päässyt jo kaikki lasten kisojen radat läpi – pistesijoituksia ei tosin ole vielä tullut, mutta harjoittelu jatkuu.
“Panostusta esteisiin mietitään syksyllä, kun ryhmiä jaetaan uudestaan.”
Oma poni kiikarissa
Tukilinjan apuraha mahdollisti Liinan hevosharrastuksen. Taidoissa etenemisen myötä on vahvistunut kuva myös siitä, mitä hän tahtoo tulevaisuudelta. Pitkän tähtäimen haaveet ovat Liinalle vielä hankalia hahmottaa, mutta lähitulevaisuudessa siintää jo selkeä suunnitelma hevoslukioon menemisestä.
Jos sinne saisi mukaan myös sisaren, olisi Liinalla siellä jo valmiiksi tuki ja turva.
Pia paljastaa, että perhe haaveilee myös yhteisen hevosen, tarkemmin sanottuna ponin, hankkimisesta. Tällä hetkellä ajatuksissa on eräs ratsastuskoulussa oleva nuori poni. Se saa kuitenkin kasvaa ja kehittyä vielä tovin koulussa. Tällä hetkellä poni ei taloudellisistakaan syistä ole vielä akuutti hankinta.
Hevosten opissa
Kysyttäessä, mikä on ratsastusharrastuksessa parasta, vastaa Liina Poikus, kuten varmasti jokainen lapsena talleilla ollut: ”Hevoset!”
Vaikka hauskanpito on harrastamisessa tärkeää, opettavat hevoset niiden parissa toimiville myös tärkeitä taitoja. Kun puhutaan ratsastuksesta kuntouttavana harrastuksena, ajatellaan usein liikuntavammoista kuntoutumista – sitä, miten miten ratsastus voi parantaa liikeratoja ja kehonhallintaa sekä vähentää spastisuutta. Niin tärkeää kuin tämä onkin, kannattaa ottaa huomioon myös psyykkiset vaikutukset.
Liinan kohdalla ratsastamisen vaikutukset näkyvät käytöksessä: Hän on luonteeltaan helposti hermostuva. Hevosten seurassa suutahtaminen tai nopeat tunnereaktiot eivät kuitenkaan toimi, vaan niiden kanssa tulee säilyttää maltti. On pystyttävä keskittymään suoritukseen ja kuunneltava hevosta.
Hevosten voi siis ajatella opettavan jollain tasolla myös tunnetaitoja, jotka ovat kultaakin kalliimpia arjessa selviämisessä.
Lempeyttä tallilta
Hevosten kanssa toimiessaan Liina onkin rauhallinen ja lempeä.
”Tallilla Liina on kuin kuka tahansa lapsi”, toteaa äiti.
Onnistuneesta yhteistyöstä hevosen kanssa nuori saa myös itsevarmuutta. Tämän ansiosta Liina on uskaltanut jo kolmena kesänä lähteä ratsastusleirille yhdessä sisarensa kanssa.
Leirillä Liina joutuu huolehtimaan itsenäisesti asioista, joista äiti normaalisti kotona huolehtii. Ehkä pilkahdus tulevaa arjen omatoimisuutta siintää jo näköpiirissä.