Heippa!
Pitäisipä blogata, mutta inspiroivia aiheita ei tänään tahdo löytyä. Tulin kuitenkin ajatelleeksi, että ehkä vapaa-aikani: tv-, elokuva ja muut vastaavat vinkit saattaisivat kiinnostaa jotakuta!
Todetaan heti alkuun, että vammaisuutta käsittelevä viihde tai taide on minulle usein työtä, joten sitä ei välttämättä löydy tältä listalta vaan puhun nyt nimenomaan aivot narikkaan -viihteestäni. Kirjojakin olen toki ehtinyt lukea, mutta niistä useista on ilmestymässä lähiaikoina kritiikki, joten en lähde niitä sen enempää avaamaan. Kevyttä tahi raskaampaa kesäluettavaa kaipaaville suosittelen tietysti aina runoutta!
Eräs rentouttavimpia vapaa-ajan harrastuksiani yhä enimmäkseen kotioloissa pysyttäessä on ollut podcast-sarjojen kuunteleminen. Kuuntelen verrattain paljon elokuvapodcasteja, kirjallisuutta sekä monien suosimia True Crime -sarjoja. Ehdoton suosikkipodcastini on jo pitkään ollut kriitikko Karina Longworthin You Must Remember This, jossa käydään perusteellisesti ja tarkkaan taustoittaen läpi monenlaisia Hollywoodin tarinoita.
Tällä hetkellä meneillään olevassa sarjassa pääosassa on Polly Platt (1939-2011). Hän oli monipuolinen elokuva-alan tekijä esimerkiksi tuottajana, käsikirjoittajana ja lavastajana, mutta on sittemmin jäänyt tunnetumpien nimien varjoon. Plattin kautta kuulijalle avautuvat useiden aikansa menestyneimpien elokuvien tekoprosessit, persoonalliset tyypit kulisseissa ja kulissien takana sekä tietysti se, mitä on olla kunnianhimoinen nainen Hollywoodissa. Olipa hänellä sormensa pelissä Simpsonien menestyksessäkin.
True Crime tai “tosirikos” -innostustani en oikein osaa selittää, vaikka genre ylipäänsä on hyvin suosittu. En erityisemmin pidä kauhuelokuvistakaan. Ehkä todellisuus vain usein on tarua ihmeellisempää tai ainakin karmivampaa. Olin siis erittäin ilahtunut huomatessani, että HBO:lle on saapumassa dokumenttisarja I’ll Be Gone in the Dark Michelle McNamaran (1970-2016) viime kesänä ahmimani samannimisen kirjan pohjalta. Se kertoo McNamaran omista tutkimuksista rikosten selvittämiseksi, uhrien kohtaloista ja lopulta myös sarjamurhaajan kiinnijäämisestä. McNamaran teos oli erittäin taitavasti kirjoitettu ja uhreja kunnioittava. Uskallan odottaa HBO:n sarjalta samanlaista laatua.
Jottei joku nyt ajattele, että kahlaan kesäviihteessäni vain syvissä vesissä, todettakoon, että rakastan Ru Paul’s Drag Race -sarjaa, jonka kaikki nähtävissä olevat kaudet olen katsonut moneen kertaan. Onnekseni huomasin, että Yle on nyt ottanut sarjan ensimmäisen brittituotantokauden ohjelmistoonsa. Drag Racessa on kaikki tosi-tv:n parhaat puolet: huikeaa taituruutta, suuria persoonia ja hölmöä viihdettä. Sähellyksen takana on myös aito ja tärkeä viesti tasa-arvosta.
Siinä siis muutama vinkki, jos haluaa viettää vähän vapaa-aikansa hieman kuten minä. Jos ei, joltain kanavalta löytynee myös se kunkin oma suosikkisarja!
-Sanni