Suuret kiitokset Tukilinjalle saamastani apurahasta. Sen avulla pystyin hankkimaan käytössäni olevalle Oliver-ratsulle sen selkään hyvin istuvan ja ratsastajalle sopivan satulan. Vanha satulani on hankittu vuonna 1993 ja alkaa olla heikkokuntoinen. Uusi satula on osoittautunut sopivaksi. Se on topattu Oliverin selän mukaisesti, ja on nyt käytössä lähes päivittäin.
Olen 54-vuotias vaikeasti näkövammainen henkilö. Toinen silmäni on sokea ja toisen näkökyvystä on jäljellä alle 10 %. Lisäksi sairastan jalkojen neuropatiaa. Ratsastus sopii hyvin myös tätä sairastaville.
Olen harrastanut ratsastusta 44 vuotta, joista toimin unelma-ammatissani ratsastuksen ohjaajana lähes 20 vuotta. Näön menetyksen vuoksi olin pakotettu luopumaan tästä ammatista.
Onnekseni sain viisi vuotta sitten ystäviltä käyttööni minulle ennestään tutun, sympaattisen Oliver-ruunan. Seitsemän vuoden kilpailutauon jälkeen uskaltauduin kolme vuotta sitten – Oliverin osoittauduttua oivaksi kisakumppaniksi – jatkamaan kouluratsastuksen kilpailutoimintaa.
Pararatsastaja-statuksestani huolimatta olen taas kilpaillut normaaleissa kouluratsastuskilpailuissa. Apunani on saanut olla kilpailuradan ulkopuolella oleva avustaja, ”huutaja”. Hän ilmoittaa huutamalla lähestyessäni radan laidalla olevaa kirjainta tai matalaa kouluratsastuskentän aitaa, jota en itse kykene näkemään.
Ensimmäinen kilpailu uudella satulalla tapahtui viime lokakuussa. Saimme Lohjan Ratsastajien seniorimestaruusluokan pronssimitalin!
Oliver ja opaskoirani Benni kuuluvat jokapäiväiseen elämääni, antavat iloa ja voimaa sekä uskoa valoisaan tulevaisuuteen!
Kiittäen ja ystävällisin terveisin
Erja Miettinen
