Lapsesta asti ratsastanut ja teini-ikäisestä pararatsastuksessa kilpaillut Jessica Kerttunen hyppäsi vähän aikaa sitten uuden eteen – nimittäin juoksupolulle, pyöräilyreitille ja uintimatkalle. Näistä kolmesta lajista koostuu triathlon, jonka pariin Jessica päätyi osittain sattumalta, osittain pidempiaikaisen kiinnostuksen kautta.
Harvinaisen, lihasheikkoutta ja motorisia häiriöitä aiheuttavan perinnöllisen sairauden myötä parapuolella kilpaileva Kerttunen oli uransa alkutaipaleella mukana Paralympiakomitean koordinoimassa Tulevaisuuden tähdet -valmennusryhmässä – silloisessa Nuorten paralympiaryhmässä. Hänen kanssaan samaan aikaan ryhmässä harjoitteli vuonna 2022 uransa päättänyt ja sitä ennen Rio de Janeiron paralympialaisissa neljänneksi yltänyt paratriathlonisti Liisa Lilja.
”Triathlon on kiehtonut minua pitkään. Jo nuorten paralympiaryhmän aikaan Lissun kanssa treenatessa puhuttiin muutaman muun ryhmäläisen kanssa, että onpa kiinnostava laji. Sellainen, jossa pystyisi viemään itsensä tosi äärimmilleen. On siis jo pitkään ollut ajatus, että joskus haluan kokeilla, minkälainen tämä laji on ja mitä se vaatii. Haastaa itseäni vetäisemällä joku aloitusrata. Mutta ajatus ehti välissä hautautua vuosiksi”, Kerttunen kertoo.
Sopiva tilaisuus itsensä haastamiselle ilmestyi, kun kuntosalilla aamuisin kokoontuvaan treeniporukkaan kuuluva triathlonisti oli vuonna 2024 mukana järjestämässä uutta kilpailua pääkaupunkiseudulla. Kaveri kannusti treeniryhmäläisiä lähtemään kisoihin, joissa lajia olisi helppo kokeilla.
”Uintimatka oli lyhyempi. Kisoihin pystyi myös osallistumaan minkälaisella pyörällä tahansa – ei tarvinnut olla hienoja tai kalliita varusteita, vaan pystyi kisaamaan matalalla kynnyksellä. Meistä muutama innostui lähtemään. Itsekin yllytyshulluna tartuin tilaisuuteen ja ilmoittauduin mukaan viimeisenä iltana”, Kerttunen naurahtaa ensiaskelistaan triathlonistina.
Ensimmäisen kisan aikana mieleen ehti tulla monenlaisia ajatuksia.
”Siinä kesken matkaa mietin, miksi tuli valittua tämmöinen laji, joka vaatii todella paljon itsekuria suoritukseen. Kun pääsin maaliin, tuntui kuitenkin todella hyvältä.”
Kilpaurheilijan mielellä mutta rennosti
Mitään valtavaa kunnianhimoa uusi laji ei kokeneessa kilpaurheilijassa heti herättänyt. Kerttusen suunnitelmissa on jatkaa triathlonin parissa ainakin jonkin aikaa ja kokeilla, mitä lajissa saa itsestä irti.
”Ihan niin kova kilpailuvietti ei ole toistaiseksi herännyt kuin ratsastuksessa. Koko ajan pidemmälle treenatessa huomaa silti miettivänsä, mistä kohtaa vielä voisi parantaa. Kilpaurheilijan mielestä ei kai koskaan pääse eroon, ja nälkä kasvaa syödessä. Vielä kuitenkin etenen suhteellisen rennoin mielin ja katson, mitä voin oppia matkan varrella.”
Yksi Kerttusta kiinnostava puoli on joka tapauksessa ulkomailla kisaaminen.
”Triathlonissa kilpaillaan kansainvälisesti tosi hienoissa paikoissa. Tässäkin olisi hyvä tilaisuus yhdistää urheilu ja matkailu – päästä näkemään hienoja kaupunkeja ja maita”, ratsastajana paljon myös Saksassa treenannut urheilija sanoo.
Aina ei triathlonin kilpailuolosuhteissa toisaalta ole kehumista. Tämä nähtiin kesällä 2024 Pariisin paralympialaisissa, joissa kamppailtiin viimeiseen asti triathlonin uintiosuuden tapahtumapaikkana toimineen Seine-joen saastuneisuuden kanssa.
”Sellaisia sivuaspekteja tässä toki on. Pitääkin miettiä, missä haluaa sitten kilpailla. Nyt aloittelijana ja tietenkin vasta kotimaan kisoja suunnitellessa ei onneksi vielä tarvitse sitä ajatella”, Kerttunen pohtii.
Kerttunen ei toistaiseksi treenaa triathlonia missään seurassa tai valmennusryhmässä, vaan itsenäisesti ilman valmentajaa. Pitkään urheiluympyröissä mukana olleena ympäriltä löytyy kuitenkin hyödyllisiä osaajia.
”Yksi kaveri on luvannut auttaa uinnin hiomisessa. Satuin myös tapaamaan viime joulukuussa Helsingin Mäkelänrinteessä Suomen Triathlonliiton toiminnanjohtajan, joka oli tosi valmis antamaan neuvoja. Täytyy jo tässä vaiheessa sanoa iso kiitos, että niin ystävällisesti tarjouduttiin tämmöistä aloittelijaa auttamaan.”
Aloitustriathloninsa jälkeen Kerttunen on ehtinyt suorittaa vasta yhden kokeilumatkan lisää, mutta tulevalla kaudella on tarkoitus startata kotimaan kilpailuissa tosissaan. Yhtenä etappina siintää Vantaan Kuusijärven triathlon kesäkuun alussa. Kisoissa voi olla mahdollisuus osallistua lisäksi luokitteluun, josta selviäisi paratriathlonin kansainvälisissä kisoissa vaadittava kilpaluokka.
Uusia tavoitteita ja oheistreeniä päälajille
Vaikka mahdollisuudet kehittymiselle ovat triathlonissa avoinna, Kerttunen kertoo ratsastuksen säilyvän hänen ykköslajinaan. Monin tavoin erilaisena lajina triathlon tuo kuitenkin uusia puolia urheiluun. Kerttunen kuvaa siirtyvänsä triathlonissa ratsastuksen tiimityöstä enemmän yksilöurheilun puolelle.
”Ratsastuksessa on mukana kaksi eri mieltä, kaksi oman tahdon omaavaa osapuolta, mikä tuo haastetta ja tietenkin myös mielenkiintoa. Kun harjoittelee ratsastusta, on mietittävä miten kaikki valmistaa ja palvelee kumpaakin, sekä itseä että hevosta.”
Triathlonin Kerttunen taas toteaa vaativan äärimmäistä kestävyyttä, vaikka hän tällä hetkellä suuntautuukin sprinttimatkoille, joissa ei vaadita ihan samaa kuin täysmatkoilla.
”Triathlonissa on kolme toisiaan tukevaa mutta erilaista lajia, joten harjoittelun suunnittelussa riittää pohdittavaa. On mietittävä, millä painotuksella mitäkin tekee.”
Uusi laji on sujahtanut päätoimisesti ympäristö- ja elintarviketaloutta Helsingin yliopistossa opiskelevan ja sen ohella osa-aikaisesti töissä käyvän kilparatsastajan elämään yllättävän mukavasti.
”Olen aina tehnyt ratsastuksen rinnalla oheistreeniä. Nyt vain tarvitsee treenata vähemmän voimaa ja hakea enemmän kestävyyttä. On kiva, että oheistreenissäkin on jotain tavoitetta, eikä vain mennä esimerkiksi uimaan pelkän kuntoilun vuoksi.”
Säästeliäs triathlonisti
Ratsastajana Kerttunen on tottunut siihen, että oma laji vie reilusti taloudellisia resursseja. Ratsastusuran jatkuessa hänellä onkin ollut sitä suurempi syy löytää ulkopuolista rahoitusta myös kakkoslajille.
”Triathlonissa onneksi pääsee aloittamaan myös melko edullisesti. Satuin viime vuonna tekemään todella hyvän ja edullisen löydön, kun hankin triathlonistilapsella käytössä olleen maantiepyörän. Sillä olen pärjännyt tähän asti. Kaverin kautta onnistuin löytämään hyvät housut. Toistaiseksi olen siis tehnyt lajiin vasta pieniä investointeja.”
Kerttunen haki ja sai Tukilinjalta paraurheilun aloituskuluihin avustukseksi tarkoitetun Startti-stipendin. Sen hän aikoo nyt käyttää laadukkaampien välineiden hankintaan – ensimmäisenä listalla ovat kunnolliset juoksukengät.
”Triathlonissa yleensä myös käytetään omaa pukua. Sillä voisi sitten jopa uida tarpeeksi lämpimässä vedessä ilman märkäpukua.”
Ratsastus nousee edelleen ykköslajiksi myös kulujen puolesta. Hevosen ylläpito pyörii koko ajan, vaikkei menossa olisi kisakausi tai tulisi pidempikin valmennustauko.
”Triathloniinkin saa varmasti uppoamaan niin paljon kuin haluaa ja pystyy. Olen lukenut eri foorumeilta esimerkiksi siitä, kuinka ihmiset ovat muokanneet pyöriään. Pidemmällä lajissa ei enää mennä millään tehdasasetuksilla. Toisaalta, kun ihmiset ovat kauhistelleet kuinka paljon triathlon maksaa, olen lyönyt pöytään ratsastuksen kulut ja sen jälkeen on oltu ihan hiljaa”, Kerttunen nauraa.
Kirjoittaja on Suomen Paralympiakomitean viestintäpäällikkö.
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 3/2025.