Hyvää huomenta. Tämä aamu starttaa taideohjauksen merkeissä ja mun on aivan pakko kertoa tällainen huikea juttu. Päiviä sitten sain yhteydenoton, jossa henkilölle nimeltä X oli myönnetty Tukilinja-säätiön apuraha miun vetämiin taideohjauksiin. Tästä yhteydenotosta olin aivan ällikältä lyöty ja suunnattoman liikuttunut myöskin. Miulle tää on sellanen kunnioituksen osoitus ja suuri kiitollisuuden aihe, että pystyn tarjota sellaista osaamista, josta on toiselle iloa ja että se vie häntä eteenpäin, niin se tuntuu TODELLA huikealta. Ennen kaikkea se, että pystyy tarjoamaan jotain erilaista ja erilaisista lähtökohdista.
Miulla käy taideohjauksissa hyvinkin erilaista porukkaa ja mä katson sitä erilaisuutta rikkautena, ja se on jopa mielenkiintoista, vaikka välillä asiat haastaakin tosi paljon, että ne saa toimimaan. Mutta siinä kohtaa, kun ohjaukseen tulleen henkilön kasvoilta loistaa edes pieni hymy, koen sen avanneen katedraalin ovet ja valo tulvii sisään. Kuuliks säki mielessäsi sen oopperaäänen, ku ovet aukes, heh.
Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ja yhtä henkilöä, joka käy kaikille. Me kaikki ollaan omanlaisiamme kullankimmellyksiä auringonvalossa eli niitä aarteita, ja ponnistetaan hyvin erilaisista lähtökohdista. Tämän asian kun tämä maailma näkisi vielä paremmin, niin olis huikeeta.
Jälleen kiitollisena aloitan uuden päivän ja taideohjauksen.
Jos suakin kiinnostais miun taideohjaukset, niin elä pelkää ottaa yhteyttä. Autan mielelläni siua eteenpäin (www.teijarusilaart.fi).
Tukilinja, kiitos huikeasta lehdestä. Paljon upeeta sanomaa ja ennen kaikkea kannustavaa. Ja lämmin kiitos yhteistyötä toivoneille ja hakeneille henkilöille.
Mukavaa päivää kaikille!
Teija