Crip Ciné -sarja esittelee vammaisuuden monimuotoisuutta Espoo Ciné -festivaaleilla

Vammaisia ihmisiä näkee valkokankaalla harvoin. Missä on aito ja inhimillinen vammaiskuva? Espoo Ciné -elokuvafestivaalin Crip Ciné -sarja vastaa näihin haasteisiin.

TEKSTI Sanni Purhonen

KUVAT Teemu Keisteri ja Jaana Vainio

Perinteikästä Espoo Ciné -elokuvafestivaalia vietetään jälleen elo-syyskuun vaihteessa. Viime vuonna Kynnys ry:n jakamalla Kunnia-Vimmalla palkittu vammaisuuteen elokuvissa keskittyvä Crip Ciné -sarja toteutetaan tänä vuonna uuden ohjausryhmän voimin.

Olen itse saanut kunnian olla mukana ohjausryhmässä, yhdessä aktivisti ja vuoden 2022 Sinun Ciné -kilpailun voittajan Pinja Eskolan, Sanni Myllyahon sekä Peppi Santaniemen kanssa. Pääsin siis kommentoimaan ennakkoon festareille ehdolla olevaa ohjelmistoa asiantuntevassa porukassa, mikä on tällaisen elokuvahullun unelmahomma.

Uudenlaista representaatiota

Mutta mistä idea Crip-sarjaan lähti liikkeelle? Keskustelimme tapahtuman historiasta Espoo Cinén hallituksen varapuheenjohtajan Sanna Lahovaaran kanssa. ”Kaikki oikeastaan alkoi töistäni Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlasissa. Siellä ollessani kohtasin ensimmäistä kertaa vammaisia henkilöitä. Aloin hämmästellä, miten en ole aiemmin nähnyt näitä ihmisiä, myöskään valkokankailla”, Lahovaara kuvailee.

Melko pian Lahovaara ja Cinén muu työryhmä törmäsivät siihen vammaisaktivisteille tuttuun tosiasiaan, ettei vammaisuutta lopulta esitetä elokuvissa kovin paljon. Silloin kun sitä esitetään, ei representaatio välttämättä ole kovin uskottavaa. Sen sijaan vammaiskuva tuppaa usein olemaan stereotyyppinen tai suorastaan kliseinen. Kiinnostavan ohjelmakokonaisuuden kasaaminen ei näistä lähtökohdista ole aina se kaikista helpoin tehtävä.

Crip-sarja kuitenkin näki haasteista huolimatta päivänvalon ja se järjestetään nyt jo neljättä kertaa. Se on kasvanut ensimmäisen vuoden kolmesta elokuvasta kymmenen filmiä kattavaksi monipuoliseksi sarjaksi. Tärkeä osa kokonaisuuden rakentamista on vammaisista katsojista muodostunut esiraati ja nyt siis ohjausryhmä.

”Totta kai mietimme aluksi, miten tällaisen sarjan voi ylipäänsä tehdä, kun kukaan festivaaliorganisaatiossa ei ole itse vammainen. Ajattelin, että keskustelun herättäminen on silti hyvä juttu. Samaan aikaan kun oma tietoisuus aiheesta on lisääntynyt, on vammaisten esikatselijoiden ja ohjausryhmän rooli tullut tärkeämmäksi. Ilman sitä tällaista sarjaa ei enää olisi.”

Nainen istuu penkillä katsoen kameraan. Hänellä on vihreä tunika päällään. Kaulassa on hopea kaulakoru, jossa on enkelin siipiä muistuttava muoto.
Sanna Lahovaara toivoo, että jossain vaiheessa vammaisuutta käsittelevistä elokuvista tulisi festivaaleille luonteva näkökulma muiden joukossa.

 

Huomioita saavutettavuuteen

Yksi Lahovaaran haaveista on, että jossain vaiheessa vammaiselokuvista tulisi festivaaleille luonteva näkökulma muiden joukossa. Kenties tarve erilliselle Crip-sarjalle poistuisi silloin kokonaan.

Vielä tähän on matkaa myös elokuvateattereiden saavutettavuus huomioiden. Siitäkin teemasta on matkan varrella opittu paljon. Lahovaara naurahtaa, ettei esityspaikan kuvailu esteettömäksi kerro vielä mitään siitä, onko se esteetön.

”Festivaalit ovat totta kai mahdollisuus laajentaa omaa elokuvatietämystä leffoilla, joita ei muualla näe. Toivoisin kuitenkin, että elokuva-alan ihmiset kiinnostuisivat tästä teemasta ylipäänsä entistä enemmän ja vammaiset saataisiin näkyviksi ihan tavallisena osana yhteiskuntaa. Toivon tietysti lisäksi, että kuka tahansa Espoo Cinén kävijä löytää ohjelmistosta tänäkin vuonna paljon elämyksiä!”

 

Ohjausryhmäläisten tärpit

”Tämän vuoden Crip Ciné -kokonaisuudessa on mukana edustava lyhytelokuvien kattaus. Sen osana nähdään muiden muassa taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen elokuva How Great is Your Darkness?, joka sai kansainvälisen ensiesityksensä keväällä osana Venetsian taidebiennaalin Suomen paviljonkia!”

Sanni Purhonen

Acsexybility (2023) on virkistävä kuvaus seksuaalisuudesta vammaisten henkilöiden näkökulmasta. Dokumentissa sukupuoleltaan, seksuaaliselta suuntautumiseltaan, etniseltä taustaltaan ja toimintakyvyltään erilaiset vammaiset pääsevät itse kertomaan näkemyksiään intiimeistä hetkistä, niiden haasteista, ihanuudesta ja tärkeydestä. Jos olet kyllästynyt siihen, miten vammaiset yritetään tunkea cis-heterokaappiin, on tämä painavaa asiaa, elämänmakuisia kokemuksia ja ajoittain kulmia kohottavia taidespektaakkeleita sisältävä dokkari sinua varten.”

Pinja Eskola

Espoo Ciné 23.8.–1.9.2024. Katso koko ohjelma täältä.

 

Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 4/2024.


Takaisin artikkelilistaukseen