”En tiedä, onko tällaiselle sarjalle tarvetta, kun Toisenlaiset Frendit on jo tehty”, oli ensimmäinen vastaus, jonka ohjaaja-käsikirjoittaja Tarja Jakunaho sai, kun hän esitteli Ylelle ideaansa uudesta dokumenttisarjasta.
Kyseessä oli Special Rescue – Asema 63 -sarja, jossa seurataan kehitysvammaisten vapaapalokuntalaisten arkea. Idea sarjaan syntyi kuin itsestään, sillä Jakunaho oli tuntenut Illosta löytyvän Special Rescuen vetäjät Markku Salmisen ja Katariina Ristimäen jo pidemmän aikaa.
Jakunaho ei kokeneena media-alan ammattilaisena luovuttanut, vaikka ideaan suhtauduttiin aluksi epäillen. Hän perusteli näkemyksensä siitä, että vammaisten moninaista representaatiota tarvitaan, eikä toimintakykynormista eroavia voi tunkea tiettyyn muottiin. Kun Jakunaho esitteli jalostuneemman idean, oli Yle heti innoissaan. Meni lopulta kuitenkin useampi vuosi, ennen kuin sarjaa päästiin kuvaamaan.
Jakunahon sinnikkyys kannatti, sillä sarja ei toista vammaisuuden kulahtaneita kliseitä. Se näyttää vammaiset aktiivisina toimijoina, joilla on unelmia, halu kuulua ja osallistua – ennen kaikkea kykyä siihen. Sarja on kiinnostanut myös katsojia, sillä ensimmäinen jakso keräsi TV1:llä noin 275 000 katsojaa.
Erilaisten pelastajien tarina
Sarjan innoittajana toimineen Special Rescuen tarina alkoi erityistarpeita omaaville pidetyistä turvallisuuskursseista. Yhdellä niistä osallistujan omainen kysyi, eikö toimintaa voisi laajentaa.
”Ilman Tukilinjalta saamaa apurahaa emme olisi kyenneet aloittamaan toimintaamme”, kertoo toimintaa vetävä Markku Salminen.
Aluksi hänen mukaansa haettiin raameja, kuten montako henkilöä pystytään ottamaan toimintaan mukaan ja miten käytännössä toimitaan.
”Rescueen pääseminen ei ole diagnoosiperusteista, vaan mukaan voivat tulla kaikki, jotka kokevat tarvitsevansa arjessa erityistä tukea. Ainoa vaatimus on, että liikkumisen tulee onnistua itsenäisesti.”
Useilla rescuelaisilla on arjessaan henkilökohtaista apua, mutta avustajat eivät osallistu harrastukseen. Vaikka Rescuen toimintaan mahtuu ohjaajien vähäisyyden vuoksi rajallisesti osallistujia, on turvallisuuskursseille tervetullut kuka vain.
”Pilottikursseilla olemme nostaneet porukkaa paloauton kyytiin myös pyörätuoleissa”, kertoo Salminen.
Paloasemalta televisioruutuihin
Sarjassa kamera seuraa seitsemän toimeliaan rescuelaisen arkea sekä töissä, kotona että rakkaan harrastuksen parissa, ja se tehdään heidän ehdoillaan. Jos joku ei tahtonut olla kuvattavana tai ottaa mikrofonia sinä päivänä, se oli ok.
Jakunaho haastatteli Salmista ja Ristimäkeä siitä, millaisia harjoituksia he kulloinkin ajattelivat tehdä. Tämän jälkeen hän käsikirjoitti tietojensa pohjalta kohtauksia, joita olisi mielekäs kuvata. Kaikki on rescuelaisten omaa arkea, ei suuremman draaman kautta käsikirjoitettua.
”Yllätyin, miten nopeasti he olivat luontevasti kameran edessä”, Jakunaho toteaa, vaikka sarjaan osallistuneet Joni ja Juha myöntävät kameran edessä olemisen jännittäneen.
Sarjan aikana päästään seuraamaan myös hienoa hetkeä: rescuelaiset kutsutaan Erasmus-vaihtoon Italiaan ja siellä paikalliselle ystäväpalokunnalle.
”Meillä oli siellä yhteisiä harjoituksia ja meidät otettiin lämpimästi vastaan. Rescuelaisille matka oli erityisen tärkeä, sillä he olivat ensimmäistä kertaa ulkomailla”, sanoo Salminen.
Keskiössä yhdenvertainen kohtaaminen
Vaikka Spessuiksi kutsuttu joukko ei osallistu VPK:n pelastustehtäviin, on heillä silti oma paikkansa – opettaa vammaisille tärkeitä arjessa selviämisen taitoja.
”Osaan toimia tulipalon sattuessa tai jos joku joutuu veden varaan”, Joni toteaa.
Spessut levittävät tehokkaasti tietoa palokuntaharrastuksesta ja turvataidoista. Toiminnan vetäjät Salminen ja Ristimäki palkittiinkin vuoden 2025 Pelastusalan viestintäteko -palkinnolla. Spessut ovat myös käyneet esimerkiksi leireillä demonstroimassa kehitysvammaisille turvataitoja, kuten simuloimalla keittiöpalon sammutuksen.
Sarjan tavoite on murtaa käsitystä vammaisuudesta ja toisaalta kannustaa järjestämään erityistarpeita omaaville suunnattua palokuntatoimintaa laajemmin. Kansalaisopistot sitoutuvat kursseihin vuodeksi kerrallaan, joten kynnys aloittaa on pieni. Paikallisilta palokuntayhdistyksiltä löytyy usein kalustoa ja halua auttaa organisoinnissa.
”Kiinnostusta toimintaan on, sillä kaikille avoimilla turvallisuuskursseilla on aina paljon porukkaa. Ja Special Rescuelta kysytään säännöllisesti, pääsisikö mukaan”, toteaa Salminen.
Sarjasta on saatu paljon kiitosta. Juha ja Jonikin kertovat saavansa toiminnastaan positiivista palautetta.
”Aina joku tulee nykimään hihasta, että teette hyvää duunia.”
Artikkeli on julkaistu Tukilinja-lehdessä 4/2025.