Blogilinjalla: Markku

Nuori mies hymyilee ulkona, pipo päässä.

Markku tässä taas

Hei kaikki! Markku tässä taas kirjoittelee.

Asun kuntoutusyksikössä, olen asunut näissä kuntouttavissa paikoissa jo useamman vuoden. Tässä nykyisessä paikassa olen asunut 4 vuotta.

Elämäni ei ole ollut koskaan helppoa sen jälkeen, kun sairastuin henkisesti. Mutta asiat voivat joskus helpottua. Olen kokenut, että vaikeudet voi joskus olla pienempiä. Vaikkakin psyyken sairaus mutkistaa monia asioita, kuten tulkintaa yms.

Nykyään elämäni menee monen asian suorittamisessa. Olen löytänyt myös hyvän seurustelusuhteen. Yksin oleminen on aika rankkaa, jos joutuisi olemaan yksin. Minä mietin, että monet minun ongelmani on syntyneet nimenomaan siitä, että minua on aina syrjitty ja vihattu jostakin syystä. Kerran mietin, että tuomitsenko minä muita ihmisiä? Mutta totuus on että minut on usein tuomittu… jotenkin huonommaksi kuin muut.

Elämä ei ole todellakaan helppoa eikä helpoimmasta päästä, mutta ei kuoleman miettiminenkään ole kyllä mikään vaihtoehto. Olen yrittänyt löytää niitä hyviä asioita elämääni. Ja niitä on välillä ihan kiitettävästi löytynytkin. Käyn nykyisin terapiassa. Mutta terapeutin mielipiteet joskus loukkaavat minua. Nykyään teen sarjakuvia ja kirjoitan. Ne ovat minun vahvuuksiani.

Olen sitä mieltä, että mielen sairaus on aika negatiivinen asia. Siihen liittyy paljon negatiivisia ajatuksia ja minunkin on ollut vaikea hyväksyä, että olen niin sanotusti ”hullu”. Olen lapsena itkenyt sitä, että voi kun en olisi sairastunut, mutta näillä korteilla mennään. Elämä on elämää ja se on sellaista, mitä siitä tekee tai yrittää tehdä.