Blogilinjalla: Markku

Sarjakuva, jossa banaanihahmo antaa elämänohjeita.

Huolia ja kevättä

Mietin tässä elämää yleensäkin. Kun lukee uutisia niin maailma on huolestuttavassa tilassa. Ulkovallat uhittelevat ja kalistelevat aseita. On vaara, että syntyy isompiakin sotia. Nyt olemme vasta selvinneet suurimmista korona-aalloista. Mutta niiden tilalle on tullut sitten poliittiset kiistat ja sodan varjo.

Mutta onneksi maailmassa on hyviäkin asioita… Niitäkin tapahtuu. Huumori on yksi niistä. Huumori luo oman vivahteensa arkeen. Ja kirjat, elokuvat ja sarjakuvat ovat hyviä juttuja myös. Elämässä tärkeää on myös läheiset ihmiset ja hyvä ruoka. Elämää ei pitäisi ottaa liian rankasti, koskaan. Tänä aamuna kuulin lintujen laulua ulkoa, se on niitä kevään merkkejä. Mutta minua harmittaa, että kun uskoudun asioistani jollekin, niin olen juorukello tai asiat mutkistuvat. Olen sellainen ihminen, että puhun paljon, mutta en ajattele aina mitä sanon. Olenko sitten täysin luotettava? Ehkä… Tai ehkä en tiedä.

Tänään kävin kaupungilla. Se sujui suht ok, tosin tein tulkintoja yms. Teen aina tulkintoja. Asun tukipaikassa. Puhun ongelmista ohjaajille, mutta pelkään, ettei heihin voi täysin luottaa. Pelkään, että jos uskoudun asioissani, he kääntävät ne minua vastaan. Ehkä olen hieman harhaluuloinen.

Jotkut ongelmani ovat helpottuneet välillä. Mutta voi luoja, että ne ohjaajat jaksavat minulle asioista saarnata. Nyt olen ottanut heidän tukeaan taas vastaan. Mutta en ole heihin aina tyytyväinen… Voi pahus!

Mutta kiitos että te jaksoitte lukea taas tämän purkauksen jälleen. Kaikkea hyvää teille kaikille!