Blogilinjalla: Markku

Nuori mies hymyilee ulkona, pipo päässä.

Elämä on mutkikasta

Minusta tuntuu vielä nykyäänkin, että meitä erilaisia ihmisiä syrjitään. Meitä ei hyväksytä koska emme sovi samaan muottiin kuin niin sanotut terveet ihmiset. Mutta en ymmärrä, miksi niin sanotusti terveet ihmiset ovat joskus ajattelemattomia meitä kohtaan, joille elämä ei ole ollut kovin ruusuista.

Minullekaan ei annettu kultalusikkaa suuhun kun synnyin. Elämäni alkuvaiheet menivät hyvin, mutta se oli ennen kuin tuli elämään vastoinkäymisiä. Ihmiset ovat aika kovia kyllä nykyään, sen voit huomata jopa netissä pyörivästä somekeskusteluista. Minutkin usein ymmärretään väärin olemukseni ja oireideni takia. Se tuntuu aika pahalta.

En ole luonteeltani paha tai töykeä ihminen. Olen kyllä tehnyt huonoja valintoja nuoruusvaiheissa ja en ole osannut suojella itseäni miltään. Kävin tänään Prismassa. Kolmen nuoren joukko tuli vastaan ja he sanoivat minulle jotakin ilkeää. Päivä meni kaupassa olevien ihmisten takia huonosti. Minulle tulee helposti paha olo ikävästi käyttäytyvistä nuorista tai aikuisista.

Jaa-a, elämä on aika mutkikasta, ei mitään ruusuilla tanssimista. Joskus inhoan itseäni, vaikka itsekriittisyydestä ei ole koskaan ollut hyötyä, vain haittaa. Olen aika hermostunut ilkeiden ihmisten käytöksestä.  Toivoisin joskus että olisin terve. Olen lukenut että skitsofreniasta voi parantua. Toivoisin sitä myös omalle kohdalleni, että parantuisin. No, elämässä ei kukaan voi valita korttejaan.

Toivon, että joku lukijoista saisi vähän jotain lohtua näistä minun teksteistäni. Mutta kuten sanotaan: päivä kerrallaan ja kohti parempaa huomista. Se on omakeksimä lauseeni.

Terveisin Markku.