Blogilinjalla: Markku

Nuori mies, jolla on musta pusero.

Arjenhallintakurssilla

Olen miettinyt asioita paljon. Elämä ei kyllä ole helpoimmasta päästä, mutta maailman tilanne on yhtä kaoottinen kuin oma elämänikin. Näen välillä hyvin erikoisia unia.

Jotkut asiat saattavat olla helpottuneet elämässäni, ainakin toivon niin. En pidä läheisiin niin paljoa yhteyttä nykyisin, koska minulla on elämässäni muita juttuja nytten. Joudun sitoutumaan lähes vastenmielisiin tehtäviin tukipaikassa, ja ohjaajat eivät aina ole kovin mukavia edes. Elämässä oppii kuitenkin aina jotakin uutta.

Sitten tästä keskiviikosta… Kävin tänään Mielipaikan arjenhallinta-kurssilla. Keskustelimme rahasta ja talouden hallinnasta. Se oli sangen mielenkiintoista. Ruoka on aika kallista ja sen olen huomannut kaupassa. Kurssipäivän kestää muutaman tunnin kerrallaan. Pelasimme myös sanaselityspeliä.

Sitten sain kuulla, että eräs työntekijä ei ollut tehnyt omaa osuuttaan yhden lomakkeen täytössä. Pitää selvittää sitä asiaa vielä. En jäänyt syömään, koska halusin ehtiä klo 12.00 lähtevään, kaupunkiin menevään bussiin. Oli mukavaa, kun eräs ohjaaja huusi perääni ”No moikka Markku!”. Vastasin: ”Moikka”.

Kun odottelin bussia joidenkin tuntemattomien ihmisten kanssa, niin jotkut nuoret huusivat minulle pilkkasanoja. Olen melko varma, että ne huusivat minulle. Sattui näet kerran, kun oli huono päivä, niin satuin tiuskimaan ärtyneenä ärsyttäville nuorille jotakin ja ilmeisesti he nyt sitten kostivat sitä minulle, vaikka asiasta oli jo monta viikkoa aikaa.

Mutta tänään en viitsinyt mennä mukaan moiseen typerään käytökseen. Ne vaan innostuvat lisää siitä, ne nuoret. Loppumatka meni kuitenkin onneksi hyvin ja pääsin turvallisesti ja rauhassa kotitalolle.